Olipa kerran perhemarket jossa oli asiakasomistajapäivät. Sanoin miehelle jo ennen kaupan pihaan ajamista että ei mentäisi ko. kauppaan, sillä juuri nyt en kestä nähdä onnellisia lapsiperheitä. Mies halusi kuitenkin mennä lempikauppaansa, joten suostuin. Kauppa oli aivan täynnä, juurikin niitä lapsiperheitä. Teimme välttämättömät ostokset ja painelimme kassoille. Hetken aikaa jonotettuamme tajusin että edessä seisovan nuoren pariskunnan rouvan vatsa oli huomattavan suuri, ja kärry oli täynnä tavaraa tulevalle perheenjäsenelle. Kyydissä oli mm. pinkki amme (juuri se, minkä minä suunnittelin ostavani tyttärelleni), monta pakettia liivinsuojia, kosteuspyyhkeitä (mikä niiden virallinen nimi onkaan?) ja pari pakettia minikokoisia vaippoja. Yhtäkkiä tajuntaani iski hillitön suru: Minun kärryssäni on täysin huvin vuoksi ostettu paketti raskaustestejä (joo, näytti negaa) enkä tule koskaan tekemään vastaavia ostoksia vauvalleni. Itku vyöryi ylitseni keskellä ruuhkaista kauppaa ja itkin niin kauan että pääsin kaupasta omaan autoon rauhoittumaan. Mies onneksi ymmärsi heti missä mennään ja hoiti kassatilanteen kuten lapsettomuuttaan itkevän rouvan miehen kuuluukin.

Hämmentävää episodissa oli se, että minä murruin totaalisesti. Olen sitä ihmistyyppiä joka hymyilee ja jonka elämä on "ihan kivaa" vaikka kaikki olisi sortunut. Lisäksi inhoan itkeä julkisesti, minua hävettää. Kaupassa itku vain tuli, en ehtinyt miettiä yhtään onko se "sopivaa" vai ei. Pitäisikö tästä huolestua ja lähteä hakemaan itselleen apua? Onko tämä enää normaalia tai tervettä? Hassua on myös se, että tässä kierrossa en ole edes ehtinyt miettiä lapsettomuutta, sillä meillä on 2 viikkoa vanha koiranpentu jonka saamme kotiin 5 viikon kuluttua :)

Oletko sinä itkenyt lapsettomuutta julkisesti?