Lapsettomien rivit harvenee, niin blogimaailmassa kuin "oikeassakin" elämässä. Nyt vauvalupauksia ovat saaneet mm. Elonhetkiä ja Sydänjää, ja heidän puolestaan olen toki onnellinen. Mutta samalla niin hemmetin kateellinen. Toki kukaan täysijärkinen ihminen ei voi sanoa etteivätkö he ole onneansa ansainneet, mutta silti. Suurella lämmöllä seuraan heidän blogejaan ja matkaa lapsiperheeksi :)

Alkaa vaan tuntua tuolta otsikon lausahdukselta, kohta olen ainut jäljellä oleva joka on vielä pystyssä tämän lapsettomuuden kanssa, kaikki muut poistuvat hiljalleen riveistä. Onko joskus vielä meidän vuoro poistua porukasta?