Eipä tarvi ostaa testiä, nekin rahat voi laittaa vaikka suklaaseen. Menkat taisi juuri saapua keskuuteemme oltuaan viikon jossain. Olo on tavallaan helpottunut, toisaalta vituttaa niin että ei veri kierrä. Raskauden todelliseen mahdollisuuteen en ole uskonut enää vuoteen(?), joten olihan se tiistainen plussa vähän yllättävä. Tai yllättävintä taisi olla se, että mun ja miehen soluyhdistelmällä voi ilmeisesti jotain tullakin.

Kysymysmerkkinä on nyt se, miten tästä mennään eteenpäin. Mikään ei ole kamalampaa kuin lapsen yrittäminen, varsinkaan tällaisen historian jälkeen. Tutkimuksiin? Greippimehua? Aamulämpöjä? Punaviiniä? Seksiä kalenteri kädessä? Ei hitto! Mä en oikeasti enää halua enkä jaksa lähteä tuohon rumbaan. Kuormittavinta on ehkä se, että raskauden mahdolisuus on näköjään olemassa, jos vaan osaa pelata korttinsa oikein. Vai onko?