On tämä elämä vaan yhtä odotuksen odotuksen odotuksen odotusta. Kaikkia asioita saa aina odottaa toteutuvaksi. Tavallaan mielenkiintoista, mutta minulle alkaisin hiljalleen riittää odottaminen ja voisin ihan mielelläni siirtyä elämässä käytännön toteutuksen puolelle. Tällä hetkellä odotan tutkinnon valmistumista, työkuvioiden selkenemistä - ja sitä odotusta. En vaan tiedä vielä suuntautuuko se odotus hoitoihin, adoptioon, vai minkä odottamiseen. Tulee väkisin ajateltua myös mennyttä elämää ja siellä tehtyjä valintoja. Olisiko tilanne toinen, jos olisin valinnut toiset asiat toisella tavalla? Olisinko onnellisempi ja eläisinkö tasapainoisempaa elämää? Ehkä, tai sitten en. Mistä näistä tietää. Nyt haluan vain odottaa parempaa tulevaisuutta. Vielä kun tietäisi miten käyttäisi tämän odotteluajan.