Loputon itsetutkisteluni on käsitellyt viimeiset päivät adoption oikeutta. Onko minulla oikeus "hankkia" itsekkäästi lapsi toiselta puolelta maapalloa? Repiä hänet irti juuriltaan ja istuttaa vieraaseen kasvualustaan. Eikö lapselle olisi kuitenkin parempi jos hän saisi kasvaa oman kulttuurinsa ympäröimänä? Hän saisi tuntea kuuluvansa joukkoon. Tummaihoinen Suomessa on aina vähän erilainen, ja uskoisin sopeutumisen kestävän. Kestänkö sitä että teini-ikäänsä raivoava lapsi syyttää minua juurettomuudestaan ja elämänsä ongelmista? Kestänkö sitä että aikuinen lapseni laittaa välit täysin poikki ja muuttaa takaisin synnyinmaahansa? Kestänkö sitä että lapseni vihaa minua? Onko tämä kaikki adoptioprosessin ja lapsen sopeutumisen aiheuttaman vaivan arvoista?

Entä jos.. Kaikki meneekin hyvin? Lapseni rakastaa minua? Sopeutuu hyvin Suomeen? Ei syytä minua aikuisena? Ei kärsi ongelmista kiintymyssuhteessa? Menestyy elämässään ja on varustettu hyvällä itsetunnolla? Miksi aina pitää ajatella niin negatiivisesti ja ajatella elämää vain niiden uhkakuvien mukaan? Itse olen optimistinen ja positiivinen ihminen (vaikka se ei varmasti välitykään tämän blogin kautta, tämä onkin likasanko.. :)) ja haluan aina nähdä elämässä myös ne iloiset sävyt. Eikö adoptio voi olla myös ihan onnistunut niin että sekä vanhemmat että lapset ovat tyytyväisiä? Näitä kokemuksia kaipaisin kuulla, mutta niitä ei taida pahemmin liikkua julkisesti perheiden anonymiteetin takia.

Toki ymmärrän sen että adoption aiheuttamista ongelmista puhutaan, ja hyvä tietysti onkin että niistä puhutaan. Itse kuitenkin ajattelen niin paljon lapsen etua että ajatukseni on lähinnä "olkoon, en halua pilata kenenkään elämää omien itsekkäiden halujeni takia". Lapsen kaipuu on kuitenkin aivan hillitön :( Eilen katselin Skärgårdsdoktorin jaksoa jossa ruotsalainen pariskunta oli saanut Kiinasta tyttären. Vaikka sarja on fiktiivinen, en voinut mitään sille että minua aivan oksetti kohta jossa tuore adoptioäiti toivoi "viallisen" lapsen tilalle uutta :( Onneksi kuitenkin tämä tytär sai jäädä uusille vanhemmilleen ja äidinrakkaus lähti kehittymään.

Tekee tässä elämässä sitten niin tai näin (adoptio vs. lapsettomuus), aina taitaa mennä väärinpäin.