Tyhjennettyäni eilen koko likaisen sisustani ulos osin tänne blogiin ja osin muualle, olen ollut tänään parempi ihminen. Tai oikeastaan olen ollut valoisampi ja tasapainoisempi ihminen. En ole ehtinyt kriiseilemään ja olen löytänyt taas uusia, mukavia asioita elämästä. Ehkä minun tapani surra muistuttaa oksennustautia? Hetken aikaa annetaan tulla ulos kaikki, sitten vetäydytään lepäämään ja vetämään henkeä :)

Kuulin tänään ensimmäistä kertaa jäyhän mieheni kutsuvan itseään koiran iskäksi! Mykistyin. Olenhan minä ollut koiran mamma jo pitkään, mutta mieheni koiran iskä? Kai hänkin jotain prosessia sisällään käy :)