Tuntuu siltä kuin olisin jälleen lähtöruudussa. Yllätysplussa laittoi koko paletin taas sekaisin. Adoptioon? Luomuihmettä odottamaan? Hoitoihin? Meni jotenkin omat määritelmätkin uusiksi. Lapseton, adoptioon suuntaava ei välttämättä enää kuvaakaan minua (ja meitä). Jos luomunakin voi tapahtua edes näin pieni ihme, niin eikö se voisi tapahtua vielä kerran, ja kantaa loppuun saakka?

Mies näki pari yötä sitten unen meidän 3-4-vuotiaasta Joonas-pojasta joka kuulemma näytti samalta kuin mies lapsena, mutta oli kauniimpi (ilmeisesti höystetty äitinsä geeneillä :D). Samanlaiset hiukset ja ikäisiään pidempi ja hoikempi poika, kuten mieskin on ollut lapsena. Hassu uni. Itse näin viime yönä unessa monta positiivista raskaustestiä jotka olin tehnyt. Näen itse "enneunia" asioista, vaikka en olekaan mitenkään "sellaisiin asioihin" suuntautunut ihminen. Voi kun näilläkin unilla olisi joku merkitys.

Olen ottanut viime aikojen tapahtumat (km, vai voiko niin sanoa?) ihmeen tyynesti vastaan. Olin kuvitellut aiemmin että olen tällaisen jälkeen aivan hajalla, mutta jostain olen taas saanut voimia kasaan eikä tunnu edes kovin pahalta. Itkettää herkemmin kun edes mietin lapsia (saati niitä afrikan lapsia..) mutta eteenpäin on menty. Onneksi koirat pitää niin kiinni elämässä ja liikkeessä että ei voi jäädä makaamaan kotiin.