Olen paennut tätä maailmaa kuoren alle. Välit lapsiperheellisiin tai odottaviin kavereihin on katkenneet. En jaksa pitää yhteyttä, eikä jaksa näköjään muutkaan. Kuka jaksaa ajatella lapsetonta silloin kun itsellä on niin kova aamupahoinvointi ettei jaksa edes töissä käydä, tai kun omalla lapsella on korvatulehdus? Olen paennut omaan maailmaani, välttelen ihmisiä ja välttelen ajattelemasta mitään. Ehkä tämä ei ole hyvä tapa selviytyä, mutta se on tällä hetkellä ainut.