Enpä uskonut että tällainenkin ajatus sopii sekä minun että mieheni päähän, mutta tällä hetkellä olemme erittäin kiitollisia siitä että meillä ei ole lasta :) Viimeiset pari kuukautta on ollut aivan mahdotonta aikaa. Kun kaksi ihmistä valmistuu samaan aikaan, lähettelee työhakemuksia miljoonaan paikkaan ja saattaa muuttaa kuukauden - parin päästä hyyyyvin kauas (tai sitten ei muuta), niin jotenkin tämä lapsettomuus näyttäytyy edes hetkittäin ihan positiivisessa valossa. Lapsethan olisi kuulemma hyvä tehdä opiskeluaikana (Rosa Meriläinen, Kaksplus 5/2011), mutta miksi kukaan ei puhu mitään siitä valmistumisen ja työelämän väliin sijoittuvasta helvetistä?

Tapasin muuten joku aika sitten lapsiperheen jossa molemmat lapset oli kv-adoption kautta kotiin haettuja. Hyödyllinen ja ajatuksia herättävä kohtaaminen, tuli reilusti ajateltavaa ja prosessoitavaa. Enpä kyllä voi sanoa että oma pää olisi päätösten suhteen yhtään selkeämpi, mutta ehkä sain näkemyksilleni tukea. Kai.